No nyt kun ei ollut muutakaan tekemistä, niin kirjoittelin tätä ja tässä se sitten on, nauttikaa ♥
☆☆☆
"Seuraava", kuuluu huutoa oven toiselta puolelta taas kerran. Se en ollu vielä minä. Olen hakemassa töitä puvustajana johonkin bändiin, sen nimi taitaa olla Emblem3. Ovi aukeaa edessäni ja menee kiinni. Joudun vielä odottamaan, että pääsen sisälle. Minkäköhän lainen bändi tällä kertaa on kyseessä. Sen verran tiedän, että siihen kuuluu kolme jätkää, mutta millaisia, se selviää pian.
"Seuraava", kuuluu uudemman kerran. Nousen ylös tuolista, kävelen ovelle ja avaan sen. Kävelen rauhallisesti näiden jätkien eteen.
"Kerro jotain näin alkuun itsestäni", keslimmäinen jätkä -ja varmaan myös nuorin, sillä siltä näyttää - sanoo.
"Öm, mä oon Janita Lehtonen, Suomesta, muutin tänne yli kuukausi sitten, oon 20 vuotta vanha opiskelia", kerron hieman ujona. Olen aina omlut ujo.
"Vai että Suomesta, no mä oon Keaton, tässä on veljeni Wesley ja meidän hyvä ystävä Drew", tuo keskimmäinen mies sanoo ja osoittaa aluksi oikealle ja sitten vasemmalle. Nyökkään hymyillen.
"Mutta sitten voisikkin näyttää taitosi ja pukea Drewin johonkin aiheeseen sopien ja aiheen saat päättää itse", oikealla istuva mies - Wes kaiketi - sanoo ja osoittaa takanani olevia vaaterekkejä.
Kävelen vaaterekkejen luokse ja selailen hetken vaatteita, kunnes päädyn mustiin farkkuihin, valkoiseen t-paitaan ja mustaan hihattomaan huppariin sekä valkoisiin skeitti kenkiin.
"Olen valmis", huikkaan ja kyseinen Drew astelee luokseni ja ojennan hänelle vaatteet. Ne eivät ole kauhean ihmeelliset, mutta saavat nyt kelvata. Odotan hetken, kunnes Drew tulee eteeni. Katson hetken vaatteita, mutta huomaan sen olevan hieman tylsä. Pyydän tätä mukaani kohti koruja. Katson hetken aikaa joitain kaulakoruja. Otan niin sanotun kettinki kaulakorun, sillä se sopii ainakin tohon asuyhdistelmään. Otan sitten mustan rannekellon ja se olisi siinä.
"Kiitos kun kävit, ilmoitamme itse mukaan pääsiälle henkilökohtaisesti", Drew sanoo ja hymyilee minulle. Kävelen ulos ovesta ja huokaisen helpottuneesti. Se nimittäin meni yllättävänkin hyvin vaikka itse sanonkin. Taisin olla muutenkin viimeinen, joka sinne menisi.
☆☆☆ skip pari viikkoa ☆☆☆
"Ookko saanu tietää, että pääsetkö sä töihin sille bändille?", ystävättäreni Jo kysyy. Istumme hänen kanssaan kämpässäni.
"Tuskin mä pääsen, sillä on menny jo pari viikkoo siitä", sanon hieman surullisena.
"Niitä hakioita on paljon niillä kest...", Jo kerkeää sanoa, kunnes puelimeni alkaa soimaan. Puhelimen näytöllä luki ainoastaan numero, joten vaikea sanoa kuka soittaja on.
"Janita Lehtonen", vastaan asiallisesti puhelimeen.
"No Wesley Stromberg täällä hei", kuuluu puhelimen toisesta päästä. Oliko hän se joksi luulen häntä.
"Hei", sanon ihmetellen. Kyllä se oli hän.
"Sitä tässä vain soittelen, että oletko valmiina lähtemään keikkabussin ylihuomiseksi", Wesley sanoo. Katseeni kirkastuu, kuin salaman iskusta.
"Tottakai", hihkun innoissani. Sanomme heipat sa laitan puhelimen takaisin pöydälle. Kerron samantien mistä olin puhunut puhelimessa Wesleylle. Saisin lähteä kiertelemään maailmaa. Siitä tulee kivaa.
Jo lähti jo pari tuntia sitten ja itse otin matkalaukkuni sängyn alta, jonne laitoin heti heitellä vaatteita laukkuun.
☆☆☆
Tällästä on myös luvassa myöhemmin ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti