together ? ☆ part two

Noniin tässä on kestänyt pitkään, mutta en ole keksinyt mistä jatkaisin. Joten päätin skipata tässä pari viikkoa ja jatkaa siitä (:

☆☆☆

Onneksi selvisin pahimman ylitse. En oikeastaan ole miettinyt sitä enään, koska sain apua parhaalta kaveriltani ja poikaystävältäni - Thomasilta. Olemme olleet Tomin kanssa yli vuoden yhdessä. Hän ymmärtää minua ja osaa olla tukenani. Kuten myös Keaton, hän on ollut paljon luonani, kuten mimäkin hänen.
Herätyskellon ääni kantautuu inhottavasti korviini.
"Joojoo, mä nousen", sanon pieneen ääneen puhelimelleni. Otan mustan iphone 5:sen käteeni ja lopetan herätyksen. Kello on puoli yhdeksän ja kymmeneltä alkaisi työni. Kyllä minä puolessa toista tunnissa kerkeän saamaan itseni ihmisen näköiseksi. Nousen valtavalta parisängyltäni ylös ja kävelen vaatekaapilleni, joka on melko tyhjä. Olen nimittäin pakkaillut tavaroita, koska muutan pienempään kämppään sillä en tarvitse yksikseni näin isoa taloa. Otan vaatekaapista mustat farkut ja valkoisen suurehkon topin ja vedän sitten alusvaatteet päälleni. Siihen päälle sitten farkut ja topin. Etsin nopeasti jalkoihini valkoiset nilkkasukat.

Pompin portaat alakertaan, kohti keittiötä. Syön aina omenan aamupalaksi, joten niin teen myös tänään. Syön sen nopeasti ja menen sitten verannalle tupakka-aski kädessäni. Avaan sen ulko-oven ja jätän sen pienelle raolle. Otan yhden tupakan huulieni väliin ja sytytän sen.

Tupakan poltettuani palaan sisälle, ja menen heti kohti vessaa. Laitan hiukseni nopeasti korkealle ponnarille ja rupean meikkaamaan. En meikkaan hirveän paljoa, koska kaikki sanoo etten tarvitse meikkiä, joten uskon heitä. Sen jälkeen avaan hiukseni, harjaan ne ja sitten kiharran luonnonsuorat hiukseni. Lopuksi ruiskaus lakkaa, jotta ne pysyvät hyvänä koko päivän.

Vedän vaalean ulkotakin päälle ja katson vielä, että minulla on mukanani kaikki tarvitsevat,
"Tööttööt", kuuluu pihalta, eli kyytini on saapunut. Avaan ulko-oven ja varmistan että ovi menee lukoon. Kipitän Thomaksen autolle ja painan sitten huuleni tämän vastaaville. Heitän sitten laukkuni takapenkille.
"Millanen päivä sulla on tänään?", poikaystäväni kysyy. Kerron hänelle tämän päivän suunnitelmat, aina työpäivästä pakkaushommiin.

Auto pysähtyy ja nousen sitten auton kyydistä. Menen takaovelle ja kumarrun ottamaan sieltä laukkuani.
"Mitä helvettiä Tom, miks täällä on käytetty kortsu?!", huudan tälle.

☆☆☆

Noin, sainpas kirjotettua tämän, nauttikaa ;)

Tässä kuvassa on sitten Carrie

together ? ☆ part one

Mä alotan kirjottaan toista tarinaa, mutta sanokaa jatkanko vielä edellistä...(:

Päähenkilö: Carrie Fox, 17 vuotias, Kaliforniassa asuu 

☆☆☆

"ISÄ EI!", huudan isälleni. Hänellä on ase ohimollaan. Tiedän kyllä, että tällä on ollut vaikeaa äidin kuolema jälkeen. Isä on juonut paljon, joka näkyy hänen ulkonäöstään.
"PAM", kuuluu ja isäni kaatuu maaha. Liian myöhään saavuin paikalle. Kyyneleet valuvat poskiani pitkin ja kaadun itsekkin maahan isäni viereen. Nyt minulla ei ole ketään perheenjäsentä, äitini on kuollut syöpään ja isäni tappoi itsensä.
Otan puhelimeni farkkushortsejen takataskusta ja etsin sieltä parhaan ystäväni numeron. En halua nimityäin olla nyt yksin. Pari piippausta kuuluu ja hän vastaa.
"Moi Carrie", kuuluu hänen äänensä linjan toisesta päästä.
"Keat, mu-mun isä t-tappo ittensä", sanon itkukurkussa ja pyyhin kyyneleitä.
"Mitä, missä, missä oot, tuun sinne", Keaton sanoo huolestuneella äänellä. Kerron tälle olevani kotona, ja että selittäisin loput silloin kun hän tulisi.

Kuulen auton pysähtyvän pihalle. Nousen sohvalta ylös ja melkein juoksen ovelle. Avaan oven ennen, kun poika kerkeää painaa ovikelloa.
"Carrie", Keaton sanoo hiljaisesti ja halaa minua.
"Haittaaks sua, jos Wes:kin tulee sisälle?", hän kysyy ja minä vain pudistan päätä. Tottakai hänkin on tervetullut. Onhan tuo mies myös ystäväni. Irrottaudun halauksesta ja siirryn halaamaan Wesleytä.
"Kiitos, ku sä tulit", kuiskaan Wesleyn korvaan ja päästän heidät sisälle.

Istumme olohuoneen sohvalla.
"Sitte äidin kuoleman jälkeen isä tais masentuu, nimittäi se alko juomaan ja sitte se oli viimenen niitti, ku mun mumma ja ukki veti välit poikki isän kaa. Tänää ku tulin kotia, se seiso keittiössä pistooli ohimolla, enkä kerennyt pelastaan sitä", sanon jo pikkuisen rauhallisemmin.

☆☆☆

Juu eli tällänen olis , toivottavasti tykkäättä (:

to finally meet you ☆ part six

Nyt näitä lukuja tulee aika usein, mutta tuskin haittaa, kirjoitan tän nyt ja rupean lukemaan tän jälkeen kokeisiin, joten voi tulla pieni tauko :D mutta jatkuu Wesleyn näkökulmasta (:

☆☆☆

Kävelen pitkin rantakatua, jonka varrella on kyseinen elokuvateatteri, missä näken Jenniferin. Olen valmistellut päivää jonkin verran. Ekaksi menisimme käymään kahvilla lähellä olevassa kahvilassa, jossa aion kertoa asiani, ja sen jälkeen menisimme toivottavasti leffaan, jos hänellä on samallaisia tunteita. Näen jo elokuvateatterin ja sen vierellä tutun blondin naisen - Jen. Hänkin taisi huomata minut.
"Moikka", korviini kantautuu hänen äänensä. Vastaan saman hänelle ja halaan Jeniä nopeasti.
"Mennäänkö heti leffaan vai mennäänks ekaksi kahville?", kysyn ja katson häntä päästä varpaisiin. Tuon tytön päällä oli farkkushortsit ja toppi, silti hän on hyvin kaunis.
"Mennää ekaks ... kahville", Jen naurahtaa.

☆ Jenin näkökulma ☆

Kävelemme Wesleyn kanssa elokuvateatterin vieressä olevaan kahvilaan. Huomaan kuinka kohtelias hän on, koska hän avaa oven minulle ja muutenkin antaa minun mennä ennen häntä sisälle.
"Mitä sä haluut?", Wes kysyy minulta ja kävelemme jonoon.
"Mä otan kaakaon", kerron hymyillen.
"Ja sitte tollasen cupcaken", sanon ja osoitan yhtä hyvännäköistä cupcakea. Kuulen Wesleyn ihanan naurun.
"Selvä, sä saat sen", hän kertoi.
"Kaks kaakaoa ja kaks cupcakea", Wes sanoi kannan takana seisovalle, ehkä noin kolmekymmentä vuotiaalle naiselle. Hän vain nyökkää ja rupeaa laittamaan tilauksiamme.
"Mee vaa istuun, tuon nää pian", Stromberg pyytää. Vastaan hänelle myöntävästi ja menen etsimään pöytää.

Haukkaan viimeisen palan kuppikakusta ja nielaisen sen alas.
"Me ei olla tunnettu hirmu kauaa, mutta mä oon kusessa suhun", kuuluu pöydän toiselta puolelta, Wesleyn suusta. Suuni samantien loksahtaa auki ja pikku hiljaa muuttuu pieneksi hymyksi.
"Tota noin, mulla on sama juttu, ekan kerran ku nähtiin, mä ihastuin suhun", vastaan hänelle hymyillen. Wesleyn kasvoille karkaa pienehkö hymy.
"No haluuks sä olla mun kanssa, vai?", kysäisee tuo vastapäätäni oleva herra. Miksi hän tuollaista kysyy, tottakai minä haluan tuon miehen alun kanssa olla yhdessä, mitä hän oikein ajattelee.
"Anna ku mietin...joo", hihkun ja katson hänen kasvoja. Voin kai sitten ruveta puhuttelemaan Wesleytä omana poikaystäväni, ainakin toivon niin.
"Eli sä haluut olla mun tyttöystävä", hän sanoo onnellisena. Tuo sana "tyttöystävä" -joka karkaa hänen suustaan, on vain jotain niin ihanaa.

Istumme elokuvateatterin salissa ja odottelemme, että elokuva alkaisi. Annoin Wes:in valita leffan ja hän valitsi jonkun romanttisen komedia, mutta komediat on minun makuuni.

☆☆☆

Tässä tää, mä yritän taas jatkaa mahdollisimman pian, mutta katsotaa, mulla on nimittäin ens viikol kolmet kokeet :/

to finally meet you ☆ part five

Mulla on tylsää, joten yritän kirjoittaa teille näin yöllä jonkinlaisen luvun, joten anteeks jo etukäteen, jos tulee huono :) skippaan pari viikkoa, sillä ei tapahdu paljookaa :)

☆☆☆

Näiden kolmen viikon aikana ei ole tapahtunut mitään. En ole nähnyt Wesleytä pitkään aikaan, sillä hän oli kiertelemässä Amerikkaa. Olemme kyllä viestitelleet ja skypetelleet aina joskus. Hänestä on tullut todella tärkeä minulle, vaikka olemmekin tunteneet vasta vähän aikaa. Olen ehkä jopa hieman ihastunut häneen, mutten tiedä itse Wesleyn tunteista, olenko hänelle vain paras kaveri vai kenties hieman enemmän.

Herään herätyskelloni soimiseen.
"Voi paska", mumisen unisena, olin tainnut jättää herätyksen päälle eilisestä, sillä olin eilen töissä, eikä tänään onneksi tarvinnut mennä. Päätän vasten tahtojani nousta ylös ja niin teinkin.
Kävelen sänkuni luota keittiön kaapille, jossa säilytän hedelmiä ja muitakin ruokia. Otan kaapista yhden omenan ja suljen kaapin ovet. Otan yhden lasin yhdestä toisesta kaapista ja lasken lasiin niin kylmää vettä, kun vain hanasta tulee.
Lasken omenan ja vesilasin pöydälle ja kävelen vaatekaapilleni. Otan sieltä vaaleat farkkushortsit ja valkoisen topin. Ihan tavallinen kesäinen asuni, saa kelvata täksi päiväksi. Puen aluksi ihon väriset alusvaatteet ja sitten nuo vaatteet, itse olen tyytyväinen ja se riittää.
Menen takaisin keittiöön syömään omenan ja juomaan vedet. Samalla miettien mitä tekisin tänä päivänä. Menisinkö rannalle vai shoppailemaan? Puhelimeni piippaus kumminkin keskeyttää ajatukseni ja kävelen hakemaan sen yöpöydältäni, missä se oli edelleen. Viesti on Wesleyltä, joten päätin lukea sen. "Mitä aiot tehä tänään, kato ollaa Kaliforniassa ja haluan nähdä sut pitkästä aikaa x Wes" luen viesti  ja kasvoilleni nousee välittömästi hymy. Naputtelen hänelle vastaukseksi: "mä en oo suunnitellu mitään, jote jos mentäis vaikka ranballe?  Ja mäki haluun nähdä sut x Jen". Lasken puhelimen takaisin yöpöydälle ja menen vessaan meikkaamaan. Naamani on kyllä hyvässä kunnossa, joten en tarvitse muuta kuin ripsiväriä - tietenkin veden kestävää - ja kevyesti huulikiiltoa. Samassa kuulen uudelleen piippauksen ja kipitän puhelimeni luokse. Luen Wes:in viestin. "Vai haluisiks tulla mun kanssa leffaan?;)". Voi että, toi viesti sulatti sydämmeni ja todisti, että välillämme on jotain pientä. "Kyllä mä voisin tulla, nähäänks pia leffateatterin edessä?:)", naputtelen ja jään odottamaan vastausta.

☆ Wesleyn näkökulma ☆

Makoilen sängyssä ja sydämmeni hyppelee tuhatta ja sataa. Olen pyytänyt häntä juuri elokuvaan, tarkoitan hänellä Jenniferä. Olen ollut ihastunut Jeniin jo yli kuukauden, siitä asti kun tapasimme, hän on vain niin kaunis.
Tunnen puhelimeni tärisevän, joten katson viestin. "Kyllä mä voisin tulla, nähääks pian leffateatteri edessä?:)", tuli viesti. Vastaan myöntävästi ja lähden heti kävelemään kohti ovea. Aion kertoa tänään Jenniferille tunteistani, ja toivon tottakai, että ne eivät olisi vain yksipuoliset, toivon että saan vastakaikua.
Lähden kävelemään kohti elokuvateatteria.

☆☆☆

Tässä tää olis (:

to finally meet you ☆ part four

Kiitos kaikille jotka ootte jaksanut lukea tätä tarinaa :3 + jatkuu Jenin näkökulmasta (:

☆☆☆

Kävelemme Wesleyn kanssa kohti asuntoani, joka sijaitsee lähellä rantaa, jossa tapasimme ensimmäisen kerran. Wes kertoi, että Keaton, hänen tyttöystävä - Jenny - , Drew ja hänen tyttöystävä - Johanna - tulevat meidän kanssamme rannalle. Saan tutustua uusiin ihmisiin, toivottavasti he eivät ole kauheita diivoja. Tuota pohdiskelen.
"Perillä ollaan", sanon ja kaiveskelen laukkuni pohjalta avaimet.
"Kivalta näyttää", Wes naurahtaa ja avaan oven avaimillani. Astelen ennen Wesleytä sisälle kämppääni, Wes takanani.
"Tää on kyllä uskomaton", hän naurahtaa.

☆ Aikahyppy siihen, kun Jen ja Wes on rannalla muiden kanssa. ☆

Levitän viltin Wesleyn oman viereen ja istahdan siihen päälle.
"Hei Wes", joku huikkaa kauempaa. Käännän itse katseeni sinne ja näen Keatonin ja Drewin kahden tytön kanssa.
"Et ookkaan kertonu, että sulla on tyttöystävä", toinen naisista sanoi.
"Me ei olla yhessä", sanomme Wesleyn kanssa yhteen ääneen. Katsahdamme sitten toisiamme ja naurahdamme.
"Aa, sori, mut joo mä oon Johanna", hän esittäytyy.
"Mä oon Jennifer, mutta voi sanoo Jeniksi", kerron ja nousen ylös. Kättelen Johannaa ja sitten toista naista.
"Mä oon Jenny", tuo toinen nainen kertoo ja kerron hänelle oman nimeni.

Hetken juttelimme joistain ihmeellisistä asioista, kun päätimme Jennyn ja Johannan kanssa käydä hakemassa meille jäätelöt.
"Mä haluun ihan vaan vanilijan, Wesille mansikka ja Drewille vanilija", Keat sanoo ja nyökkäämme. Kävelemme tyttöjen kanssa kohti jäätelökioskia ja huomaan siellä tutun naisen.
"Kira", naurahdan ja vilkutan hänelle. Hän vain naurahtaa minulle.
"Mitä sä täällä teet?", Kira kysäisee minulta ja kävelen tämän taakse jonoon.
"Tulin ostamaan jäätelöä Jennyn ja Johannan kanssa", kerron ja he tulevat taaksemme.
"Noniin, voinks liittyy teidän seuraan vai?", Kira kysäisee ja katson takanani olevia naisia. Nämä vain nyökkäävät.

Saimme ostettua jäätelöt ja palaamme takaisin jätkien luokse.
"Kukas hän on", Drew kysäisee.
"Mä oon Kira", paras ystäväni esittäytyy. Pojat kättelevät häntä ja sen jälkeen itse annan Wesleylle hänen jäätelönsä ja rupeamme syömään niitä.

☆☆☆

Anteeks jos oli tylsä, yritän saada ens lukuun hieman säpinää Jenill ja Wesleylle ;)

to finally meet you ☆ part three

Täs olis uus , hope you like!  

☆☆☆

☆ SKIP pari päivää + edelleen Wesleyn näkökulma☆

Tänään se tapahtuu, näen hänet tänään uudelleen ja hänellä tarkoitan Jenniferiä. Menemme hänen kanssa kahville ja sen jälkeen katsotaan minne menemme.
Kävelen katua pitkin kahvila kohti, jonka olimme sopineet eilen viestitellessämme. Olimme myös sopineet ajaksi kello kahden.
Astun kahvilaan sisälle ja yritän etsiä kyseistä naista katseellani. Kai hän oli myöhässä.
"Naiset", naurahdan ja pörrötän hiuksiani hieman. Kävelen rauhalliseen pöytään istumaan ja odottamaan.
Näen tutun blondin tulevan ovesta sisään ja lähtevän  minua kohti.
"Moikka", hän sanoo hymyillen ja istahtaa toiselle puolelle pöytää.
"No terve",  vastaan ja hymyilen takaisin.
"Mitä sä haluut, mä tarjoon", jatkan ja nousen ylös. Jennifer kertoo haluavansa vain kahvin, joten  menen kassalle. Maksan kahvit ja menen takaisin pöytään kahvien kanssa.
Siinä noin tunnin istuskelimme ja juttelimme kaikista maan ja taivaan välisistä asioista. Sain tietää, että Jennifer ei seurustele, joka on tietenkin onni - ainakin minulle - voisin tutustua vielä paremmin häneen.

☆ Jenniferin näkökulma ☆

"Minne mentäis, mentäiskö rannalle?", Wes kysäisee minulta ja mietin hetken. Kämppäni olisi kyllä matkan varrella, joten voisin hakea sieltä bikiinit ja Wes voisi nähdä missä asun.

"Joo mennään vaan", sanon ja pidän kasvoillani aitoa hymyäni. Mielestäni on todella mukava ja ehkä olen pikkuisen ihastunut tuohon.

☆☆☆

Tällänen tälläkertaa

to finally meet you ☆ part two

Noniin, sainpas jatkettua tätä :)

☆☆☆

Edellisessä luvussa:

"Hei Jennifer, ota kii", Wes hiukkaa ja heittää lentopallon minua kohti. Nappaan sen kiinni ja ihmettelen hetken. Pyörittelen sitä käsissäni, kun huomaan siellä numeron ja tekstin: "Soita joskus;)".

Nyt:

Heilutan pojille kättä ja otan puhelimen kassista. Näppäilen numeron talteen puhelimeeni ja kerään tavarani laukkuun, sillä lähtisin itsekkin kotia. Se ei onneksi ollut kaukana. Laitan rantamekon päälleni ja lähden kävelemään tavaroideni -ja tietysti sen pallon - kanssa kohti kotiani.
Avaan asuntoni oven ja otan kenkäni pois jaloistani. Suljen oven sitten ja kävelen keittiötä kohti. Lasken kassin pöydälle ja menen hakemaan kaapista lasin ja täytän sen jääkylmällä vedellä. Otan kassista iphoneni ja laitan Wesleylle viestiä, jotta hän saisi numeroni.
Istun kannettava sylissäni oman sänkyni päällä. Kuulen puhelimeni pirisevän viestin merkiksi. Nappaan sen käteeni ja katson keneltä viesti oli. >Wes, olisi se pitänyt tietää<, ajattelen ja kurkkaan viestin.
"Kiitos, mutta haluisiks mennä joku päivä kahville? Wes", hän oli kirjoittanut ja naurahdin vain tuolle.
"Kyllä mulle kai sopis", vastaan Wesleylle ja hymyilen. Soitan parhaalle kaverilleni, Kiralle. Haluaisin viettää tämän kanssa iltaa, pitkästä aikaa. Kuuluu pari piippausta, kunnes hän vastaa.
"Haluisiks tulla mun luo kattoo leffaa ja juttelemaan?", kysyn samantien häneltä ja jään odottamaan vastausta.
"Juu, jos vaikka lähtisin samantien tulemaan sinne, okei", Kira vastaa. Annan hänelle myönteisen vastauksen ja lopetamme puhelun. Menen keittiöön laittamaan popcornia mikroaaltouuniin, kun kuulen ovikellon soivan.
Avaan oven ja huomaan oven takana olevan minun ex-poikaystävä, Max.
"Mitä asiaa?", kysyn ja katson hänen silmiään. Tuo mies vain osasi olla surkea, juo lähes joka päivä, mutta mitä tuo nyt minua kiinnostaisikaan.
"Voitaisko me palata yhteen?", äänen sävystäni huomaa pienen ilkun. En palaisi hänen kanssa koskaan yhteen, vaikka olisi pakko.
"En ikinä", huudan täyttä kurkkua ja paiskaisen oven kiinni. Kyyneleet valuvat poskiani pitkin, mutta pyyhkäisen ne kumminkin pois.

☆ Wesleyn näkökulma ☆

Istun olohuoneen sohvalla, omissa maailmoissa. Se Jennifer, on todella kaunis. Onneksi hän suostuu tapaamaan minut uudelleen.
"Wes, tiesiks että Jenny tulee tänne tänää?", Keaton kysyy ja istahtaa viereeni. Kuinkakohan monta kertaa hän tuonkin oli selittänyt.
"Joo, varmaan kymmenen kertaa", huokaisen. Äh minäkin haluun tyttöystävän. Ai niin, Jenny on Keatonin tyttöystävä.

☆☆☆

Täs oli tää ja tää loppui aika tyhmästi :)

to finally meet you ☆ part one

Aloitan kirjoittamaan tätä "to finally meet you" tarinaa, joten nauttikaa :)
Pää henkilö on kahdeksantoista vuotias Jennifer, joka asuu Kaliforniassa. ☆☆☆

Kävelen Kalifornian rannalla, etsien itselleni paikan, johon mahtuisi tavarani. Onneksi näin aamusta ei ole aivan hirmuisesti ihmisiä, eikä mene kauaa, kun löydän tyhjää tila läheltä jotakin lentopallo verkkoa.
Levitän vilttini pehmeälle hiekalle, jonka päälle sitten istahdan. Olin ennen lähtöäni laittanut harmaat bikiinit päälleni ja siihen päälle kesämekon. Vedän sen kesämekon pois päältäni ja laitan sen laukkuuni. En ole menossa uimaan, vaikka rannalle tulinkin.
Otan mustat RayBanit silmieni eteen, suojaksi auringolta. Otan iphoneni laukusta kuulokkeineen, ja musiikki pauhaa sitten korvissani.
Hetken siinä makoiltuani huomaan lentopalloverkolle ilmestyvän kolme miestä. Yksi heistä huomaa minut ja kuiskaa kavereilleen jotain. Siinä vaiheessa käännän katseen muualle.
"Hei, haluuks tulla pelaamaan meidän kanssa?", yksi noista pojista esittää kysymyksen, minullekko?
"Ai mä vai?", esitän tyhmänä kysymyksen hänelle.
"Joo", toi naurahtaa ja katseeni kiinnittyy hänen ihanaan hymyyn. Nyökkään päätäni ja avaan suuni: "En oo sitten mikään paras". Nousen ylös siitä hiekalta ja laitan iphonen takaisin rantakassiini. Kävelen hänen perässään lentopallokentälle.
"Ai niin, mä oon Wesley, tos on mun pikkubroidi Keaton ja meidän kaveri Drew", Wesleyksi esittäytynyt herra kertoo.
"Terve", kuuluu toiselta puolelta verkkoa.
"Mä oon Jennifer", esittäydyn ja katson noita jätkiä. Ainakin heillä on hyvät vatsalihakset. Drew kertoo säännöt ja rajat ja tottakai peliparit. Minä olen Keatonin kanssa ja Wesley ja Drew on meitä vastaan.
Drew aloittaa lyömällä pallon meidän puolelle ja menen ottamaan sen pois ja syötän sen Keatonille, joka sen sitte syöttää toisien kenttään.
"Jes", pääsi suustani. Läpsäisemme kättä pari kanssa.
Pelasimme siinä lähemmksi tunnin, kunnes päätämme lopettaa pelaamisen.
"Kiitti pelistä", kiitän poikia ja palaan viltilleni. Olihan se aika kivaa.
"Hei Jennifer, ota kii", Wes huikkaa ja heittää lentopallon minua kohti. Nappaan sen kiinni ja ihmettelen hetken. Pyörittelen sitä käsissäni, kun huomaan siellä numeron. Ja tekstin: "Soita joskus;)".

☆☆☆

Siinä olis eka osa, anteeks jos on hiukan sekava :)

Hei!

Noniin hei!
Ajattelin ruveta kirjoittamaan tarinoita Emblem3 nimisestä bändistä. Yritän kirjoitella mahdollisimman usein, mutta koska koulu, niin minulla on paljon kokeita ja muita omia kiireitä joten katsotaan mitään mitä tästäkin tulee. Illemmalla kirjoitan ensimmäisen luvun. Joten siihen asti, moikka! :)

x Iiris