Noniin, sainpas jatkettua tätä :)
☆☆☆
Edellisessä luvussa:
"Hei Jennifer, ota kii", Wes hiukkaa ja heittää lentopallon minua kohti. Nappaan sen kiinni ja ihmettelen hetken. Pyörittelen sitä käsissäni, kun huomaan siellä numeron ja tekstin: "Soita joskus;)".
Nyt:
Heilutan pojille kättä ja otan puhelimen kassista. Näppäilen numeron talteen puhelimeeni ja kerään tavarani laukkuun, sillä lähtisin itsekkin kotia. Se ei onneksi ollut kaukana. Laitan rantamekon päälleni ja lähden kävelemään tavaroideni -ja tietysti sen pallon - kanssa kohti kotiani.
Avaan asuntoni oven ja otan kenkäni pois jaloistani. Suljen oven sitten ja kävelen keittiötä kohti. Lasken kassin pöydälle ja menen hakemaan kaapista lasin ja täytän sen jääkylmällä vedellä. Otan kassista iphoneni ja laitan Wesleylle viestiä, jotta hän saisi numeroni.
Istun kannettava sylissäni oman sänkyni päällä. Kuulen puhelimeni pirisevän viestin merkiksi. Nappaan sen käteeni ja katson keneltä viesti oli. >Wes, olisi se pitänyt tietää<, ajattelen ja kurkkaan viestin.
"Kiitos, mutta haluisiks mennä joku päivä kahville? Wes", hän oli kirjoittanut ja naurahdin vain tuolle.
"Kyllä mulle kai sopis", vastaan Wesleylle ja hymyilen. Soitan parhaalle kaverilleni, Kiralle. Haluaisin viettää tämän kanssa iltaa, pitkästä aikaa. Kuuluu pari piippausta, kunnes hän vastaa.
"Haluisiks tulla mun luo kattoo leffaa ja juttelemaan?", kysyn samantien häneltä ja jään odottamaan vastausta.
"Juu, jos vaikka lähtisin samantien tulemaan sinne, okei", Kira vastaa. Annan hänelle myönteisen vastauksen ja lopetamme puhelun. Menen keittiöön laittamaan popcornia mikroaaltouuniin, kun kuulen ovikellon soivan.
Avaan oven ja huomaan oven takana olevan minun ex-poikaystävä, Max.
"Mitä asiaa?", kysyn ja katson hänen silmiään. Tuo mies vain osasi olla surkea, juo lähes joka päivä, mutta mitä tuo nyt minua kiinnostaisikaan.
"Voitaisko me palata yhteen?", äänen sävystäni huomaa pienen ilkun. En palaisi hänen kanssa koskaan yhteen, vaikka olisi pakko.
"En ikinä", huudan täyttä kurkkua ja paiskaisen oven kiinni. Kyyneleet valuvat poskiani pitkin, mutta pyyhkäisen ne kumminkin pois.
☆ Wesleyn näkökulma ☆
Istun olohuoneen sohvalla, omissa maailmoissa. Se Jennifer, on todella kaunis. Onneksi hän suostuu tapaamaan minut uudelleen.
"Wes, tiesiks että Jenny tulee tänne tänää?", Keaton kysyy ja istahtaa viereeni. Kuinkakohan monta kertaa hän tuonkin oli selittänyt.
"Joo, varmaan kymmenen kertaa", huokaisen. Äh minäkin haluun tyttöystävän. Ai niin, Jenny on Keatonin tyttöystävä.
☆☆☆
Täs oli tää ja tää loppui aika tyhmästi :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti