to finally meet you ☆ part one

Aloitan kirjoittamaan tätä "to finally meet you" tarinaa, joten nauttikaa :)
Pää henkilö on kahdeksantoista vuotias Jennifer, joka asuu Kaliforniassa. ☆☆☆

Kävelen Kalifornian rannalla, etsien itselleni paikan, johon mahtuisi tavarani. Onneksi näin aamusta ei ole aivan hirmuisesti ihmisiä, eikä mene kauaa, kun löydän tyhjää tila läheltä jotakin lentopallo verkkoa.
Levitän vilttini pehmeälle hiekalle, jonka päälle sitten istahdan. Olin ennen lähtöäni laittanut harmaat bikiinit päälleni ja siihen päälle kesämekon. Vedän sen kesämekon pois päältäni ja laitan sen laukkuuni. En ole menossa uimaan, vaikka rannalle tulinkin.
Otan mustat RayBanit silmieni eteen, suojaksi auringolta. Otan iphoneni laukusta kuulokkeineen, ja musiikki pauhaa sitten korvissani.
Hetken siinä makoiltuani huomaan lentopalloverkolle ilmestyvän kolme miestä. Yksi heistä huomaa minut ja kuiskaa kavereilleen jotain. Siinä vaiheessa käännän katseen muualle.
"Hei, haluuks tulla pelaamaan meidän kanssa?", yksi noista pojista esittää kysymyksen, minullekko?
"Ai mä vai?", esitän tyhmänä kysymyksen hänelle.
"Joo", toi naurahtaa ja katseeni kiinnittyy hänen ihanaan hymyyn. Nyökkään päätäni ja avaan suuni: "En oo sitten mikään paras". Nousen ylös siitä hiekalta ja laitan iphonen takaisin rantakassiini. Kävelen hänen perässään lentopallokentälle.
"Ai niin, mä oon Wesley, tos on mun pikkubroidi Keaton ja meidän kaveri Drew", Wesleyksi esittäytynyt herra kertoo.
"Terve", kuuluu toiselta puolelta verkkoa.
"Mä oon Jennifer", esittäydyn ja katson noita jätkiä. Ainakin heillä on hyvät vatsalihakset. Drew kertoo säännöt ja rajat ja tottakai peliparit. Minä olen Keatonin kanssa ja Wesley ja Drew on meitä vastaan.
Drew aloittaa lyömällä pallon meidän puolelle ja menen ottamaan sen pois ja syötän sen Keatonille, joka sen sitte syöttää toisien kenttään.
"Jes", pääsi suustani. Läpsäisemme kättä pari kanssa.
Pelasimme siinä lähemmksi tunnin, kunnes päätämme lopettaa pelaamisen.
"Kiitti pelistä", kiitän poikia ja palaan viltilleni. Olihan se aika kivaa.
"Hei Jennifer, ota kii", Wes huikkaa ja heittää lentopallon minua kohti. Nappaan sen kiinni ja ihmettelen hetken. Pyörittelen sitä käsissäni, kun huomaan siellä numeron. Ja tekstin: "Soita joskus;)".

☆☆☆

Siinä olis eka osa, anteeks jos on hiukan sekava :)