Noniin mun o pakko jatkaa tää :)
☆☆☆
Käännän katseeni oven suuhun ja siellä on Keaton ja Drew, joilla silmät pyöreinä. Ehkä tämä oli heille pieni järkytys.
"Tota me kai voidaan selittää tää", sanon ja irrotan otteeni Wesleystä.
"No antaa tulla", veljeni sanoo ehkä hieman vihaisena, mutta minkä minä sille teen jos olemme rakastuneet toisiimme.
"No tota noin mä ja Wes ollaan jo pidemmä aikaa oltu kuses toisiimme ja ny me sitte ollaa yhes", selitän nopeasti. En todellakaan halua hajottaa heidän bändiään.
"Wes, sä et saa satuttaa mu siskoa", Drew kertoo ja lähtee Keatonin kanssa yläkertaan.
Huokaisen syvään, sillä Drew taisi kumminkin hyväksyä minun ja Wesleyn jutun. Painan pääni Wesleyn syliin.
"Mä en ikinä satuttais sua", Wes sanoo ja painaa huulet hiuksieni sekaan. Hän on vain todella sydämmellinen. Silittelen pojan poskea nopeasti ja painan huuleni tämän vastaaville vain hetkeksi.
"Sori mut mun kai pitäis mennä koti, ku huomenna töihin", selitän hieman apeana.
"Kyl mä ymmärrän sua, mut kai me nähään huomenna?", Wes kysyy ja vinkkaa minulle silmää.
"Ehkäpä, ehkäpä", naurahdan ja juoksen nopeasti kohti yläkertaa. En nimittäin haluaisi mennä yksin kotia, joten haluan veljeni mukaan. Koputan Keatonin oveen ja pian sieltä kuuluu pyyntö tulla sisälle ja samaan aikaan menen sisälle.
"Haluisinks lähtee mu kaa kotii?", kysyn ja jään ovelle odottamaan.
"Joko teille tuli riita?", Keaton kysyy ja hänellä on hämmästynyt ilme kasvoillaan.
"Ei, mut mulla o huomenna töitä, jote pakko päästä nukkuun", naurahdan. Veljeni nousee säkkituolistaan ja nyökkää minulle, että voisin jo mennä alas. Lähden portaat alas ja kuulen vielä yläkerrasta hyvästit. Ulko-oven luona odottaa komea poikaystäväni ja menen hänen luokseen. Hän kumartuu ja sutelemme pikaisesti.
"Nähää huomenna teijä treeneje jälkee vaikka meillä, okei?", ehdotan ja saan myönteisen vastauksen. Drew tulee alas ja pukee nopeasti päälleen.
"Nähää huomen, Wes", Drew sanoo ja halaa nopeasti tätä. He ovat edellee hyvissä väleissä, joka on pääasia koko jutussa.
Istun Drewin autoon ja pistän turvavyön kiinni. Veljeni tulee samassa autoon ja käynnistää sen.
"Te sovitte toisillenne", Drew kertoo ja väläyttää hymyään minulle. Awww...
"Kiitos veli, muista kumminki, et sä oot aina yks mu lemppareista", vastaan. Kyllä vain, olemme tälläisiä sisaruksia. Olemme todella hyvissä väleissä. Ei mene kauaa, kun jo olemme kotona. Nousen auton kyydistä ja kävelemme yhdessä Drewin kanssa kaksikerroksisen talomme ulko-ovelle. Ovi aukeaa ja minä menen ekana sisälle.
"Hyvää yötä", kuuluu oveni takaa.
"Yötä vaa sullekki veliseni", naurahdan.
☆☆☆
Tää luku olis ny valmis. ♡
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti